June 12, 2014

Pamppu ja omatunto

Utilitaristin motiivina ei ole toimia oikein vaan välttää kärsimystä ja rangaistusta – lain puitteissa. Mutta jos lain totteleminen perustuu vain rangaistuksen pelkoon, yhteiskunta koostuu pelkistä rikollisista, jotka ovat ikään kuin ehdonalaisessa vapaudessa niin kauan kuin tottelevat poliisia. Lakia he eivät perimmältään voi kunnioittaa, koska se tavalla tai toisella rajoittaa heidän ‘hyötyään’. Miten eri tavalla ajattelikaan Kant, jolle oikea moraalinen toiminta edellyttää aina oikeaa motiivia eli kategorisen imperatiivin sisäistämistä, mikä tarkoittaa, että jokainen sisimmässään pyrkii toimimaan niin, että voisi toivoa käyttäytymisensä olevan kaikkien muidenkin ihmisten hyväksyttävissä. Laki on silloin vain muodollinen julistus joka ilmaisee ihmisten hyvän tahdon normiksi kirjattuna. Kant oli tässä tietysti eräänlainen ‘salateologi’, koska ihmiset eivät pääse käytännön yhteisymmärrykseen arvoista ilman ‘instanssia’, joka ylittää jokaisen ihmisen rajalliset intressit. Tuo instanssi on tietenkin Jumala, jonka Hobbes ‘alensi’ maalliseksi hallitsijaksi eli suvereeniksi ja josta utilitarismi teki tavallisen poliisijohtajan. Utilitaristi ei siis toimi lain puitteissa siksi, että se on oikein vaan a] siksi, että laki estää häntä rajoittamasta liikaa muiden hyvää ja b] siksi, että hän pelkää poliisia, joka valvoo, että lakia noudatetaan. Velvollisuusetiikassa lakia sen sijaan noudatetaan siksi, että ihmiset ovat halunneet sellaisen Lain/Normin, jossa kiteytyy jokaisen ihmisen alunperinkin sisäistämä kategorisen imperatiivin mukainen ‘kultaisen säännön’ ideaali. Kieltämättä velvollisuusetiikka näin tiivistettynä ja yksinkertaistettuna on utooppinen ideaali, mutta silti ja juuri siksi se on arvostettavampi moraaliteoria kuin utilitarismin väistämättä tekopyhyyteen johtava perusmotiivi, joka palautuu lopulta aina samaan moraaliseen ‘perversioon’, jonka mukaan väärin eli pahaa on lupa tehdä, kunhan ei jää kiinni. Laki on silloin ainoastaan pelote eikä voi velvoittaa ketään sisäisesti ja henkilökohtaisesti. Utilitaristilta puuttuu omatunto. Sen on korvannut tekopyhyys ja poliisin pamppu.

2 comments:

Rauno Rasanen said...

Tässä esitetty näkemys velvollisuusetiikasta taitaa olla pikemminkin rousseaulaisen yleistahdon ‘sovellutus’ kuin Kantin autonomista rationaalisuutta korostava, ei kuitenkaan ‘harhaanjohtava’, koska Rousseaun vaikutus Kantin moraalifilosofisen ajattelun perusteisiin oli tunnetusti vahva.

Rauno Rasanen said...

Utilitarismin ymmärrän yleensä aina liberalistisen politiikan moraaliteoriaksi, koska utilitarismi soveltuu luontevimmin arvoliberalismiin. Konservatismi en sijaan ‘arvottaa’ hyödyn muistakin kuin pelkän monetaristisen ‘tehokkuuden insentiiveistä käsin. Sosialismissakin hyötyä arvioidaan kollektiivisemmin kuin liberalismissa, mutta erotuksena konservatismiin hyötyä ei siinä pidetä vain jonkin selkeästi ja tiukasti rajatun etnisen, kansallisen, uskonnollisen, kielellisen tai ylipäätään kulttuurisen tradition ‘etuoikeutena’. Sosialismissa [näin olen antanut itseni ymmärtää] kaikki ihmiset ovat työläisiä, ja työläisillä on aina samankaltaiset intressit ja arvot [olenko ymmärtänyt väärin, ehkä olen ;\].