Jeesus – juutalainen ‘universalisti’?

John chapter 4 tells the story of Jesus meeting the Samaritan woman at the well. It just so happens I’ve written on this passage before. This post describes everything “weird” about the conversation Jesus had with her, namely that a religious leader, or any Jewish man for that matter, would not have been talking to such a person. John chapter 8 recounts the story of the woman caught in adultery. In this situation the woman is clearly guilty of a sin punishable by death. When she is left with no accusers (“Let he that is without sin…”) Jesus tells her that he will not condemn her either. She is told to go, and sin no more. How can he not condemn her, having been caught in the very act of adultery? Jesus explains himself in John 12:47:

“If anyone hears my words and does not keep them, I do not judge him; for I did not come to judge the world but to save the world.”

He did not come to judge. He will come back someday and judge, but in 33 A.D. he was on earth to save the world. When accused of being a sinner himself, by sitting at the table with tax collectors, he said it is the sick who need a physician. When the disciples were eating without washing their hands, Jesus explained it is not what goes into the body that defiles it, but what comes out. (He means the stuff that comes out of our mouths. The same mouth does not issue blessings and cursing.)
In short, Jesus was accused of being a friend of sinners. Jesus was a friend of sinners. In Luke 18, Jesus describes two men who went into the temple to pray. The Pharisee was full of self-righteousness, which the Bible says before God is as filthy rags. The tax collector confessed he was a sinner and begged for mercy. That’s the man Jesus said went home righteous. Jesus was, is and will be the friend of sinners, and it’s a good thing. He’s the only hope we’ve got.

.

II

Kolmanneksi Jumalan hallinnan toteutumisen uudelleenkootussa Jumalan kansassa voidaan nähdä ilmenevän myös siinä, että tämä kansa eläisi liittosuhteessa Jumalaan, suhteessa, joka ohittaisi muut uskonnollisuus- ja kuuliaisuusvelvoitteet. Jeesus ei siis irtautunut juutalaisuuden ytimessä olevasta liittoajattelusta, mutta tulkitsi sen uudelta pohjalta. Uusi liittokansa, Aabrahamin jälkeläiset [jos ajatellaan Jeesuksenkin käyttäneen tätä Johannes Kastajan hyödyntämää juutalaista käsitettä] koostuisivatkin hänen opetuslapsistaan. Pelastaminen perustuisi tähän kansaan kuulumiseen. Sen rajojen ulkopuolella ei olisi oikeaa jumalayhteyttä. Toisaalta sama määritelmä tuntui uhmaavan koko ‘raja’-käsitettä. Jeesus hyväksyi yhteyteensä kaikenlaisia ihmisiä sosiaalisesta tai uskonnollisesta statuksesta riippumatta. Hän ei säästellyt kutsuessaan heitä Jumalan valtakuntaan. Vertaukset pyrkivät selittämään, mitä suurenmoista Jumalan valtakunta voisi itse kullekin tarkoittaa. Ihmeet todistivat sen ylimaallisesta voimasta. Mukaan pääseminen oli yksinkertaista: ‘Seuraa minua!’ Aivan kuin rajoja ei olisi ollutkaan eikä kukaan olisi sijoittunut kansan ulkopuolelle. Kuitenkin Jeesuksen hyväksynnästä huolimatta hänen yhteyteensä tulivat lopultakin vain ne, jotka myös omasta puolestaan hyväksyivät hänet. Ihmiset siis itse määrittelivät ‘raja’- ja ‘ulkopuolella’-käsitteet itselleen sen mukaan, miten he suhtautuivat Jeesukseen.

.

- Näin tulee pohdittavaksi, kuinka Jumalan kuninkuuden ja hallinnan toteutuminen opetuslapsissa sekä Jeesuksen oma rooli nivoutuivat toisiinsa. Yksinkertaisimmin tästä saa kuvan palaamalla hetkeksi kahteen jo mainittuun teemaan. Jeesus katsoi eskatologisen puhtauden ja vanhurskauden alkavan toteutua omassa toiminnassaan. Puhtaus ja pyhyys voittivat alaa, saastaisuus ja synti olivat katoamassa. Tämä ei kuitenkaan tapahtunut sulkemalla epäpuhtaat, kuten sairaat tai eri tavoin vammaiset, ulos pyhien yhteydestä vaan Jeesuksen parantavan ym. toiminnan kautta, jossa saastaisista tuli puhtaita. Samoin  syntiset parannettiin ja heidän syntinsä poistettiin sen sijaan, että heidät olisi poistettu kansan keskuudesta. Mm. juuri näistä syistä Jeesus saattoi kutsua kaikenlaisia ihmisiä pelastuksen piiriin. Tällä tavoin siis Jeesuksen toiminta elimellisesti loi sitä muottia, johon uudelleen koottu Jumalan kansa valettiin! Muottiin kuului erottamattomasti myös kysymys Jeesukseen itseensä suhtautumisesta, se ettei Jeesuksen julistusta, hänen toimintaansa tai häntä itseään tullut torjua tai kyseenalaistaa. Lyhyesti sanoen Jumalan kuninkaallinen valta kansaansa nähden toteutui Jeesuksessa.

*

Sitaatti kirjasta Tom Holmén: Jeesus [s. 223-224]

*

http://www.wsoy.fi/kirjat/-/product/no/9789510313022

http://fi.wikipedia.org/wiki/Universalismi

http://themasterstable.wordpress.com/2009/02/22/jesus-friend-of-sinners/