'The historical origin of coin flipping is the interpretation of a chance outcome as the expression of divine will.'
Telemakhos sanoi edellisen päreeni kommentissaan asian niin kuin se
Kemppisen kohdalla on.
.
Kemppisen tapa kirjoittaa samassa tekstissä toisistaan ainakin
näennäisesti täysin riippumattomista asioista on poukkoileva ja muodoton.
Häneltä puuttuu pitkäjänteinen ja ikään kuin yhteen ylivertaiseen argumenttiin
tukeutuva suuri tyyli, jonka mestari [teologiassa ja kristinuskon kulttuurihistoriassa]
on nykyään David Bentley Hart [Ateismin harhat]. Kemppinen keittää usein jos ei
nyt sentään sekavan niin ainakin eräänlaista loputtoman tuote-esittelyn
kaltaista trivia-soppaa, mutta se nyt vain on hänen tyylinsä ja tapansa ajatella
ja ilmaista itseään: hypellä sinne tänne vailla päätä ja häntää – ainakin
näennäisesti.
.
Kärjistetysti sanottuna: koska Kemppisen suuri pää ylipursuaa
[sinne tungetaan (‘mystinen’ passiivi) jatkuvasti lisää] mihinkään suureen
perusargumenttiin [ideologia, uskonto, teoreettinen paradigma eli
ymmärrysulottuvuus tai –struktuuri] koodaamatonta [tämä on tietysti liioittelua,
ks. seuraava kappale] kognitiivista triviaa, ei ‘lopullisten’ johtopäätösten
tekoa voi muodollisestikaan sisällyttää vielä tähän input-output-prosessiin,
joka vasta muodollisesti ja komparatiivisesti rasteroi omaksutun informaation.
.
Saatamme tietysti sitkeästi pohdittuamme löytää Kemppisen
kirjoituksista sisäistä koherenssia, vaikka se taitaa olla joskus vielä
vaikeampaa kuin Nietzschen kohdalla. Mutta jospa – ei pelkästään
hyväntahtoisesti vaan oletettuun ‘havaintoymmärrykseeni’ [rohkea oletus] nojautuen - väittäisin,
että Kemppisen ilmaisussa poukkoileva ‘tyyli ja tapa’ onkin itse asiassa hänen
‘modus operandinsa’ – enemmän tai vähemmän harkittu mutta silti vallitseva
toimintatapa. Olkoon
näin.
.
Kemppisellä on a] historioitsijan ‘havaintoelimet’ eli kaikki
aineisto käy [historioitsija on eräänlainen hetulavalas] b] juristin
ymmärryksen muodot, jotka jäsentyvät lain kaarissa samaan tapaan kuin Kantin
jäykän muodolliset ja hiukan väkinäiset kategoriat jäsentävät ja koodaavat
havaintoa [toisin kuin englantilainen common law-‘kasuistiikka’ ja USA:n
‘money can buy you law-entertainment’, jotka pohjautuvat pikemminkin
kaupankäyntiin (ennakkotapauksista johdettuun partikulaariseen kalkylointiin ja hyötyyn) kuin lain universaaliseen henkeen eli
perusnormiin, jota ei tietenkään ole ‘oikeasti’ olemassa kuin ajan (kansan)
henkeä kuvaavan uskon kautta (jota konkreettinen tai abstrakti Hallitsija
mahdollisesti/todennäköisesti personoi)] ja c] myös Kemppinen joutuu tiukoissa paikoissa ratkaisemaan habermasilaisen 'lautamiesetiikan' umpikujan [keskustelu ei johda oikeudenmukaisuusvaateet täyttävään lopputulokseen] tavalla, jonka välttämiseksi koko oikeusjärjestelmä on alunperin pyritty luomaan
[vahvin ja röyhkein ei saa/voi sanella päätöstä]. Mikäli päätöksestä ei
päästä eettistä yksimielisyyttä vaativaan yhteisymmärrykseen eikä puheenjohtajan [tvs.] ääni ratkaise, heitetään lanttia,
koska silloin kumpi tahansa lopputulos on proseduraalisesti alkeellisinta oikeuden modus operandia noudattaen vain
‘hiukan’ pielessä [lopullinen
päätös tulee siis viime kädessä ‘ei-mistään’, ja juuri tässä merkityksessä absoluuttisen puolueeton oikeus ('puhdas', 'vakioitu' modus operandi eli 'jumalallinen tahto') on sokea. - - Jos joku nyt väittää, että lantinheitto on itse asiassa pelkän mielivallan 'neutraalein' muoto, en väitä vastaan. Herran tiet ovat tunnetusti tutkimattomat.].
.
2
‘Ministeri Hautalan on erottava välittömästi.’
.
Hold on. Argumenttisi ja esimerkkisi eivät kuvasta Hautalan
tilanteen kokonaisuutta oikeudenmukaista kohtuutta valaisevalla tavalla vaan
liittyvät yksittäisiin ja kontekstiltaan erityisiin tapauksiin, joten niistä ei
voi tehdä suoria oikeudellisia johtopäätöksiä. Analogiset yleistykset ovat
tietysti aina mahdollisia ja välttämättömiä, mutta ne eivät vakuuta niinkään normatiivisella kausaalisuudellaan kuin manipulatiivisella retoriikallaan. Ennakkotapauksiin vetoaminen saattaa jopa
osoittaa, että juristilta puuttuu yksittäisen erityistapauksen käsittelyyn
vaadittavaa tilannekohtaista ymmärrystä eli yksinkertaisesti sanottuna kohtuuden
ja suhteellisuuden – siis oikeudenmukaisuuden tajua [PS.]. Sillä oikeushan ei ole sama
asia kuin oikeudenmukaisuus. Jos olisi, niin jutturuuhka tuomioistuimissamme
vähenisi dramaattisesti. Samoin yhteiskuntarauha.
.
Mutta ei hätää. Lopulliseen päätökseen päästään 'modus operandilla'. Heitämme lanttia. Syytön vai syyllinen? Kruuna vai klaava? No niin. Kolikko on jo ilmassa ja - - - Heidi Hautala on syy- x - n .
.
PS.
Älkää ymmärtäkö väärin. En ole väittämässä, että Kemppinen olisi
huono juristi tai huono kirjoittaja. Pikemminkin päinvastoin. Eihän minulla ole edes pätevyyttä moisen tuomion langettamiseen. Ainoastaan sananvapaus.
*
No comments:
Post a Comment