October 2, 2012

Hermeneuttisella ad hominemilla kohti kulttuurista moraalirealismia

Charles Taylor ja pluralismin aika.
.
Päre on sitaatti Arto Laitisen artikkelista Yhteisöllisyys Charles Taylorin moraaliteoriassa kirjasta Filosofian näkökulmia yhteisöllisyyteen [Kotkavirta & Laitinen (toim.)].
.
Autonomia, autenttisuus ja ei-sitoutuva ajattelu
.
[Charles] Taylor pyrkii osoittamaan teoreettisella tasolla, että myös kriittisen, ‘ei-sitoutuvan’ ajattelun yhteensovittaminen merkityshorisonttien taustan kanssa on mahdollista. Taylorin mukaan tämä kriittisyys voi perustua reflektiolle muttei suoraan valinnoille. Voimme päättää reflektoida, mutta emme voi päättää mihin tulokseen ajattelussamme päädymme. Käytännöllisissä kysymyksissä ei myöskään ole mitään muodollista menetelmää [esim. Habermasin kommunikaatio-proseduuri tai Rawlsin kantilais-analyyttinen ‘tasapaino-kaava’/rr], jota ymmärrys seuraisi ja joka varmuudella takaisi oikean vastauksen, vaan riittävän varmuuden saavuttamisessa on lopulta aina kyse vakuuttumisesta, ‘parhaasta tulkinnasta’, joka voi jatkossa korvautua toisella.
.
Taylor pyrkii kehittämään käytännöllisestä järjestä sellaista teoriaa, joka mahdollistaa immanentin kritiikin vahvojen arvostusten kontekstin sisältä käsin. Näin ollen koko merkityshorisonttia ei voi kritisoida kerralla. Argumentointi on Taylorin mukaan siinä mielessä ad hominem-tyylistä, että se kohdistuu aina johonkin näkemykseen, jota joku henkilö tosiasiassa kannattaa. Kritiikki on aina vertailevaa ja päätyy suosittamaan jotain näkemystä parempana kuin toista, ei kuitenkaan koskaan lopullisena totuutena. Tämän vertailun kriteerejä ei voi täysin eksplikoida, koska kyse on lopulta totuuskokemuksesta hermeneuttisen vakuuttumisen mielessä [erotuksena totuuden representaatioon loogisena argumenttina/rr]. Taylor vertaa tätä aistihavaintojen varmistamiseen katsomalla uudestaan ja tarkemmin.
.
Tällaiseen vertailevaan rationaalisuuteen liittyy oleellisesti teesi, että vieraiden kulttuurien ymmärtäminen ja horisonttien yhteensulautuminen kulttuurien välillä on mahdollista. Kun vertaamme kahdesta eri kulttuurista peräisin olevia näkemyksiä, emme voi luottaa pelkästään yhden kulttuurin standardeihin. Etnosentrisyyden välttämiseksi meidän tulee kyetä ‘horisonttien sulautumisen’ avulla konstruoimaan kolmas näkökulma, josta molempien kulttuurien näkemyksiä voidaan arvioida. Tämän horisonttien sulautumisen avulla voimme saattaa immanentin kritiikin pariin myös horisonttimme ulkopuolella olleita käsityksiä hyvästä. Tällaisen sulautumisen kautta molemmat kulttuurit ovat avoimia kritiikille ja oppimiselle. Tässä näkyy myös Taylorin potentiaalinen universalismi: Taylorin mukaan on mahdollista, että jokaisen kulttuurin käsitykset hyvästä olisivat universaalisti hyväksyttävissä - [kyseessä on siis hermeneuttinen mahdollisuus eikä analyyttinen johtopäätös tai poliittinen dogmi/rr].
[.....]
*

No comments: