Esteettisestä elämyksestä

Päreen osa I siteeraa Aarne Kinnusen [kuvassa] kirjan Esteettisestä elämyksestä viimeisen eli seitsemännen luvun Lyhyt yhteenveto. Osa II on omaa kommentointiani koskien Ironmistressin 'valheenpaljastus-estetiikkaa'.

*

I

Lyhyt yhteenveto

*

Termiä esteettinen elämys voidaan käyttää seuraavissa tapauksissa:

*

1. esteettistä arvotermiä käytetään emotiivisesti: ‘onpa kaunis!’ Henkilö kiinnittää huomion arvostukseen ja tuntemiseen. Tapaus jää epävarmaksi, ellei tilannetta voida tarkemmin analysoida. Syynä epävarmuuteen on, että henkilö ei pelkällä huudahduksella kykene ilmaiseman ideologiaansa.

*

2. ihminen kokee voimakkaan reaktion jonkin erikoisen arvokkaan taideteoksen äärellä. Viittaan [Heinrich] Heine-esimerkkiin. Reaktion voi nimetä esteettiseksi elämykseksi, vaikka nimeäminen tapahtuukin epävarmoin perustein. Syy epävarmuuteen on sama kuin edellisessä tapauksessa: henkilön ideologia jää salaan.

*

3. jonkin tapahtuman tai esineen kuvailussa käytetään yhtaikaa runsaasti esteettisiä ja tunnetermejä: henkilö ilmaisee selvästi arvostuksensa ja tunteensa. Epävarmuus ‘esteettisen elämyksen’ käytössä on huomattavasti vähäisempi kuin edellisissä tapauksissa [1.-2.], koska arvotermien lukuisuus yleensä paljastaa ideologian, maailmankuvan.

*

4. henkilö itse nimeää kokemuksensa esteettiseksi elämykseksi. On kyseessä perustapaus.  Henkilö voi kuvailla elämyksensä tarkemmin eli antaa perusteluja. Näistä ilmenee, että esteettinen elämys on termi, jonka avulla samalla kertaa ilmaistaan tunne ja henkilön maailmankuva. Jälkimmäinen sisältää uskomukset, vakaumukset ja tiedot. Elämyksen sisältö ja ja perustelut voivat vaihdella, koska termin käyttäjä voi luoda uuden taidekäsityksen, esteettisen teorian tai käyttää muita, tähän asti tuntemattomia ideologioita elämyksensä perusteluun. Esteettinen elämys kuuluu samaan kategoriaan kuin muutkin uskomuselämykset: mystinen, uskonnollinen ja todellisuuselämys. Näiden välillä on tuskin osoitettavissa emotionaalisia eroja.

*

Kaikissa tapauksissa koettu elämys ilmaistaan sanallisesti. Sen määrittely käyttäytymisen termein on mahdotonta, Samalla tavoin kaikissa tapauksissa ‘esteettisen elämyksen’ käyttöä pystytään kontrolloimaan ja kyetään testaamaan, onko henkilö ‘todella kokenut'  väittämänsä elämyksen, onko elämys aito. Testaus on käsitteellinen.

*

Aarne Kinnunen: Esteettisestä elämyksestä [1969/1990]

*

II

1

Luku 2 on alkuosa kommentista Ironmistressille, jonka kirjoitin muutama päivä sitten ja jonka jätin kesken. Täydennän sitä hieman. 

Esteettisen objektin muoto ja sisältö ovat kategorisesti eri asioita {ne viittaavat erilaiseen olemis- ja koettavuusrekisteriin], mutta ne molemmat ovat myös syvemmässä mielessä ontologisesti eri kategorioita kuin [esteettinen] kokemus intentionaalisena aktina. Tietystä esteettisestä muodosta tai sisällöstä ei kausaalisesti ja välttämättä seuraa tämän ontologisen eron[kaan] vuoksi esteettistä elämystä. 

Sanoa, että taide valehtelee tai ilmaisee totuuden, ei ole puhetta esteettisestä elämyksestä vaan taiteen ideologisesta sisällöstä, joka ei ole kaikille yhteinen ja sama. Niinpä esteettisen kokemuksen [absoluuttinen] määrittely muodollisiin tai sisällöllisiin imperatiiveihin vedoten on aina psykologinen makuarvostelma eikä mikään analyyttinen argumentti. Jos olemme samaa mieltä makuarvostelman esittäjän kanssa, se ei johdu niinkään siitä, miten hän perustelee taideteoksen ja oman kokemuksensa vaan siitä, koemmeko samaa taideteosta ‘aistiessamme’ itse myönteisen elämyksen vai emme. Jos olemme samaa mieltä pelkästään taideteoksen muotoon ja sisältöön liitettyjen määritysten perusteella, emme ole kokeneet vielä ainakaan esteettistä elämystä.

Sitä, olemmeko kokeneet ‘aidon’ esteettisen elämyksen, ei voida testata kuin käsitteellisellä tasolla, mikä kuitenkin samalla merkitsee, ettei tätä[kään] kokemusta ole viime kädessä mahdollista testata pätevästi [validisti] lainkaan, koska ei ole olemassa ideaalista tieteen kieltä [ja siten vain yhtä metodia], jolla/jossa käsitteellistetyt kokemukset kyettäisiin osoittamaan merkityksiltään tosiksi [eli verifioimaan semanttisesti: ‘Tractatuksen’ alkuperäinen projekti]. Niinpä tutkimusmetodia on joko vaihdettava ja rajattava [valitaan toinen kielipeli; ‘Filosofisia tutkimuksia’] tai sitten hyväksytään ‘fideistinen’ vaihtoehto [perustaton perustelu; 'Varmuudesta’].

Lopputulema esteettisen elämyksen luonteesta ja laadusta - huolimatta [tai juuri sen takia] henkilökohtaisen varmuutemme vahvuudesta [jopa sen lisääntymisestä kolmannessa vaihtoehdossa] - on pluralistinen, subjektivistinen, relativistinen ja siten lopulta nihilistinen. - - Ehkä Wittgenstein todellakin halusi hävittää maailmasta kaiken turhan filosofoinnin ja jopa kaiken turhan puheen osoittamalla, että kieli on harhaa.

*

2

Pääargumenttisi on selvä kahdella virkkeellä. Kaikki muu matemaattinen ja moralistis-ideologinen pöpinäsi on turhaa lisuketta, koska se ei tuo päättelyyn mitään uutta. Jos niin luulet, elät väärinkäsityksessä ja epärelevantissa itsetehostuksessa. 

Poliittinen moralisti ei puhu esteettisestä elämyksestä vaan poliittis-eettisistä arvoistaan. Matemaatikko ei puhu kauneuden kokemisesta vaan matemaattisista muodoista. Estetiikka ei kuitenkaan palaudu lopullisesti moraaliin eikä matematiikkaan. Kumpaakin tarvitaan ja kumpikin on mahdollistamassa esteettistä kokemusta, mutta esteettinen kokemus [jos sitä ylipäätään on!?] ei tyhjenny moraaliseen tai matemaattiseen eikä myöskään välttämättä seuraa niistä. Jos näin olisi, niin miksi me sitten väitämme kauneuden [ylipäätään esteettiseksi nimetyn] kokemuksen olevan jotain eritystä, ikään kuin omaa lajiaan [sui generis]. 

Minua ei vakuuta tuo ‘moralistis-matemaattinen’ paatos selittäessäsi kauneutta ja esteettistä kokemusta. Toistan – puhut jostain aivan muusta kuin esteettisestä ja tie vie yllätys yllätys [vai onko sittenkään?] sylttytehtaalle. Matemaattinen objektivisti osoittautuu yhtäkkiä absoluuttiseksi psykologiseksi subjektivistiksi, mitä tulee taiteen oletettuihin sisältöihin, joita matemaattiset muodot vain representoivat [representaatio ei siis ole sama kuin kokemus/elämys]. Piilorasistinen moralisti sieltä työntää esiin paholaismaisen kykloopin päänsä [Hydra, jolla on jokaisessa päässään vain yksi silmä] julistaen tuomion paskalle taiteelle rikoslakiin ja Pythagoraan lauseeseen vetoamalla. 

Esteettinen asenne tai kokemus ei palaudu myöskään tiettyihin psykologisiin tiloihin, asenteisiin tai eleisiin. On mahdotonta sanoa, että juuri tietty ele taideteosta kokiessa ilmentää esteettistä asennetta tai että tietty tunne on identtinen esteettisen kokemuksen kanssa. Estetiikka ei ole empiirinen eikä matemaattinen tiede vaan käsitteellistä pohdintaa. Sitä ei voida selittää ja kuvailla tyhjentävästi psykologialla ja matematiikalla. 

Taideteokselta voidaan vaatia moraalista ‘ryhtiä’, mutta sitä ei kyetä koodaamaan mihinkään muodolliseen [matematiikka, geometria], paattiseen [affektit, tunteet] tai sisällölliseen [moraali, ideologia, uskonto] kategoriaan kausaalisesti itsestään selvällä tai loogisesti pakottavalla tavalla. niin että voisimme jo etukäteen [tai edes jälkeenpäin] ja yksimielisesti tiivistää esteettiset sisällöt johonkin eettis-ilmaisulliseen imperatiiviin, jota kaiken hyvän taiteen pitää ehdottomasti noudattaa. - - Sitäpaitsi taide on entropian [sekä kulttuurisen että oman sisäisen entropiansa] lakien alainen siinä missä kaikki muukin tässä maailmassa. Paluuta alkuun ei ole.

.....

Jos taiteelle ylipäätään jää tämän [negatiivisen] päättelyn tuloksena jokin tehtävä/funktio, niin se on kahtalainen: puhtaasti matemaattis-muodollinen ja/tai ideologis-poleeminen. Itse esteettisen olemme sen sijaan kadottaneet - - vai pitäisikö sanoa, että olemme menettäneet ‘mahdollisuutemme’ puhua estetiikasta yhtään mitään. Siis - - ‘wovon man nicht sprechen kann, darüber muss man - - ‘?

*

PS.

Ironmistressille tiedoksi. Hyvin tuntemamme huippumuusikko Iiro Rantalan matematiikan numero oli aina 5. Siis - - ?

*

http://actuspurunen.blogspot.fi/2012/08/kommentteja-taiteesta-ja-estetiikasta.html

http://actuspurunen.blogspot.fi/2012/08/linnut-putoavat-kuin-rukkaset.html

http://www.kirjaseuranta.fi/Aarne_Kinnunen/