February 3, 2012

Non sequitur eli miten järkeä käytetään väärin

Järkeä pitää käyttää oikein, korostavat Sokrates ja Wittgenstein. Silloin ei pääse syntymään väärinkäsityksiä ja muita sekoomuksia.
*
Kielimafia teki tärkeän lisäyksen [osa I,3] - klo: 15.55.

I
Kirjoitettu kommentiksi Ironmistressin kommenttiin päreessäni Haaste Humen giljotiinille: rasismi eli kun tosiasiat ovat niinkuin niiden ei pitäisi olla.

1
Humen laki ei osoita todeksi [vindikoi] tuomittavaa rasismia ja kiitettävää rasisminvastaisuutta vaan tosiasioita eivätkä tosiasiat ole arvokkaita tai arvottomia, hyviä tai pahoja vaan sitä, mikä tapahtuu niinkuin se tapahtuu.

Moraalisia kannanottoja tosiasioihin [ovatko ne hyväksyttäviä vai ei] esitetään Humen lain pätevyysalueen 'tuolla/tällä puolen'. Humen lain pätevyys alkaa tosiasioista tosiasioina loppuen tosiasioihin tosiasioina [mitä ne sitten lopulta ovatkin vai onko niitä ollenkaan].

Moraali ei seuraa Humen laista edes kontrafaktuaalisesti. Humen laista ei voi seurata kuin absoluuttinen epävarmuus arvoarvostelmien suhteen, mikä tunnetaan rationaalisessa perinteessä arvonihilisminä. Tämän vuoksi Humen laki pätee vain teoriassa - ei käytännön elämässä, jossa pärjätäkseen pitää totella monia sääntöjä/normeja ja joskus jopa uskoa tiettyihin arvoihin.

2
RR: Jos ajattelet, että rasismin vastainen käyttäytyminen seuraa loogisesti Humen laista, teet virhepäätelmän.

IM: Ei. Juuri päinvastoin: Humen giljotiini seuraa rasismin vastaisesta käyttäytymisestä. Humen giljotiini ei vindikoi rasismin vastaista käyttäytymistä, vaan juuri päinvastoin.

RR: Jos väität, että Humen laki osoittaa loogisesti, että maailma on paha paikka, teet virhepäätelmän.

IM: Ei, vaan maailman pahuus osoittaa loogisesti Humen giljotiinin paikkaansapitävyyden.
*
Olet, Ironmistress, täydellisen väärinymmärryksen harhassa. Tällaisesta päättelystä voi tiukalta luennoitsijalta saada jopa miinuspisteitä logiikan perusopintojen tenteissä - [tohtoritasolla ei tosin enää olla niin tarkkoja :\].

Non sequitur. Ei seuraa.

Moraali ei seuraa Humen laista, mutta se mahdollistuu kieltämällä tai teoreettisesti sulkeistamalla tuo tosiasia/arvo-giljotiini logiikan erityistapaukseksi johtuen sen nihilistisistä seurauksista.

Suostun pitkin hampain ajatuskokeena ajattelemaan, että sulkeistat Humen lain [mistä seuraa vakavia loogisia ongelmia] voidaksesi päätellä moraalin mahdollisuuden pitämällä silti kiinni tosiasia/arvo-katkoksesta.

Tällaiseen umpikujaan on kaksi metafyysis-rationaalista ratkaisua [1,4] sekä empiiris-psykologinen moraalitunneteorian vaihtoehto - tunnettu myös säälimoraalin nimellä [I,5].

3
Kantin deontologista velvollisuusetiikkaa en nyt käsittele, vaikka juuri se tekee moraalista rationaalisella tavalla dynaamisen ja universaalisti jokaista velvoittavan toisin kuin kognitiivisen hyveen eri osatekijöitä muodollisesti viilaamaan jämähtänyt stoalainen logiikka, joka ei argumentti-saivarteluissaan pysty lopulta velvoittamaan kuin anonyymin maailmankansalaisen [mikä/kuka se on?] sekä tunteitten ailahteluun ja tekopyhyyteen sortuva ja tästä seuraten sekä älyllisesti että psykologisesti epämääräinen [sääli-]moraalitunneteoria, josta sanalla sanoen puuttuu moraalinen ryhti eli tuo kantilainen universaalin käskyn henkilökohtainen velvoittavuus.

4
Rationalisti ajautuu joko Descartes'n metafyysiseen dualismiin tai Spinozan monistiseen parallellismiin.

Descartes pyrkii voittamaan skeptikon kritiikin cogitolla, jonka takuumiehenä on Jumala, mutta jota Descartes lopulta itsekään ei loogisesti tarvitse, koska intuitiivinen cogito riittää itselleen [muussa tapauksessa se ajautuu joko skeptisismiin tai sokeaan uskoon].

Spinozan monistinen attribuuttien parallellismi vastustaa täydellistä skeptisismiä täysin päinvastaisesta näkökulmasta kuin Descartes'n ajatteleva intuitio.

Spinozalle fysikaalinen ja mentaalinen [siten myös moraalinen tietoisuus] ovat yhden ja saman substanssin kaksi eri attribuuttia, jotka ovat olemassa ja 'tapahtuvat' yhtäaikaa saman substanssin eri ilmentyminä [Hobbes käytti samankaltaista ajatusmallia vapaan tahdon kritiikissään; ks. kompatibilismi].

Spinozan moraalioppi on versio stoalaisten ylirationaalisesta universalismista, jolla ei intellektualismissaan näytä juurikaan olevan käytännöllistä tekemistä ihmisten jokapäiväisten surujen ja ilojen kanssa, vaikka Spinoza aktiivista ja passiivista pathosta suhteessa moraaliin analysoikin [mutta eipä ole järin käytännön läheinen 'mielenliikutuksia' pohtiessaan myöskään Descartes]

Descartes'n subjekti päätyy äärimmillään solipsismiin, Spinozan täydellisestä ihmisestä tulee robotti ja automaatti.

Olennaista tässä on, ettei kumpikaan vaihtoehto voi seurata Humen laista, eivätkä ne herra nähköön varsinkaan vindikoi Humen lakia loogisesti tai psykologisesti vaan kuten sanottu vastustavat skeptistä argumenttia [PS.].

Väittäessäsi moraalin vindikoivan Humen giljotiinin [loogisesti tai psykologisesti - sama se, koska psykologinenkin syy on muuttuu loogiseksi, kun sillä yritetään teoreettis-käsitteellisesti todistaa jotain] totean samaan tapaan kuin Wittgenstein G.E.Mooren ei-episteemistä common sense-'tietoa' [jossa havainto ja tieto ovat muka sama asia] kommentoidessaan, ettei järkeä voi käyttää tuolla tavoin ajautumatta loputtomiin sekaannuksiin [paitsi itsestäänselvyyksien kyseessä ollen, mitä ne sitten lienevätkään; - entä kuuluuko usko itsestäänselvyyksiin?].

Toisin sanoen - jos väität, että emootiosi [psykologiset ominaisuutesi] saavat sinut päättelemään moraalin olemassaolon jonain itsenäisenä ja ihmiselle välttämättömänä ja että ei-looginen moraalitunne vindikoi tosiasia/arvo-giljotiinin loogisesti, käytät järkeä ja logiikkaa väärin.

Toisin sanoen - moraali varmaankin on välttämätöntä ihmiselle, mutta se ei taatusti seuraa jollain käsittämättömällä mutta yhä silti järkevällä itsestään selvyydellä Humen ääriskeptisestä argumentista, joka päinvastoin tuhoaa tuollaisen päättelyn [loogisen] mahdollisuudenkin. Joka niin väittää käyttää järkeä ja logiikkaa väärin sekoittaen keskenään kontingentin psykologisen taipumuksen ja loogis-kognitiivisen välttämättömyyden.

Toisin sanoen - moraali voi olla itsestäänselvyys joko Mooren common sense-käden tavoin tai psykologisen eli emootioihin perustuvan uskon vaikutuksen vuoksi, mutta kummassakaan tapauksessa se ei vindikoi, perustu tai oikeuta Humen giljotiinia. Joka niin väittää, on päätynyt älyllisessä elämässään poleemiseen kehään [latteaan ja sekavaan pragmatismiin] ja/tai hallusinatoriseen mystisismiin [itämaiseen horoskooppi-uskontoon].

5
Hume ei halunnut guiljotiini-skeptisismissään [loogista johdonmukaisuutta osoittaen] ajautua täydelliseen nihilismiin [kuten teki sittemmin Nietzsche] vaan otti käytännöllisemmän ja arkisemman kannan moraalin lähtökohtiin

Hume on taipuvainen kannattamaan [loogisesta skeptisismistään käsitteellisesti riippumatta] 'laimennettua' moraalitunne-teoriaa. Moraali kumpuaa sympatiasta [näin ollen siihen sekoittuu väistämättä myös alentuvaa ja ylimielistä sääliä]. Huom! Moraalitunne ei siis ole edes kontrafaktuaalinen seuraus arvo/tosiasia-katkoksesta vaan psykologinen taipumus tietynlaiseen asenteeseen ja käytökseen. Moraalitunnetta ei johdeta skeptisestä argumentista vaan se toteutuu giljotiinista huolimatta.

Humelle ei oikeastaan jäänyt muuta vaihtoehtoa giljotiininsa jälkeen, kuten ei jäänyt Moorellekaan naturalistisen virhepäätelmän jälkeen. Molemmat olivat paradigmaattisesti sitoutuneet empirismiin, joten käsitteillä [myös subjektin käsitteellä] ei ollut heille kuin välineellinen merkitys [tässä piilee empiristien suurin itsepetos]. Tosin Moore on moraalin suhteen terveen järjen intuitionisti [?], Hume pikemminkin stereotyyppisten taipumusten, tapojen ja tottumusten korostaja.

PS.
Itse asiassa kieli ja skeptisismi tekivät eräästä eläinlajista ihmisen, joka on omituinen sekoitus aistien ja järjen välistä jännitettä [luotettavan havainnon ja epävarman tiedon ristiriitaista yhteistyötä].

Omituisen ihmiseläimen uskonnollinen usko on a] joko animistista taika- eli horoskooppi-uskoa tai b] yritys ratkaista tuskallisen ja loputtoman epäilyn ongelma uskomalla kaikkivaltiaan luojan [täydellisen toiseuden] olemassaoloon [joka on henki ja persoona mutta ei luonnonvoima tai ihmisen kaltainen maailman hallitsija].

II
RR: Esimerkiksi Foucault'n valta-analyysit rakentuvat lähtökohdalle, jonka mukaan tosiasiat ovat aina normitettuja.

IM: Tuollainen normitus vaatii aina jonkinlaisen absoluutin olemassaolon. Se puolestaan on tieteellisessä maailmankuvassa tuntematon suure, ja Occamin partaveitsi leikkaa sen pois
*
Siteeraat tekstiäni epätarkasti. Kirjoitin seuraavassa kappaleessa oleellisen lisäyksen:

Tosin Foucault'lle [joka kutsuu itseään huolettomaksi nominalistiksi ja positivistiksi] normi ei merkitse moraalista normatiivisuutta kuten Kantille vaan on pikemminkin eräänlainen vallan verkostoitumisen mittayksikkö.

Foucault'lle normi ei siis ole moraalisesti preskriptiivinen vaan 'pragmaattisesti normalisoiva', 'laskennallinen yksikkö'.

Nominalisti Foucault ei nominalisti Occamin tavoin oleta mitään absoluuttia vaan ajattelee vallan [normina] tulevan kaikkíalta. Tämä kaikkialta tuleva valta ei ole kiinnitettävissä mihinkään valtakeskittymään. Siten valta ei perimmältään ole myöskään legitimaation perusta/-te eli jotain sellaista, joka voidaan vapaaehtoisesti luovuttaa, väkivalloin riistää tai perustellusti ansaita [kuten liberalistit ja sosialistit ajattelevat].vaan nimitys sille mikrorakenteelliselle muutokselle, jota yhteiskunnissa tapahtuu jatkuvasti kaikkialla. Kyseessä ei ole energeettinen käsite muttei myöskään juridinen 'tapaus'.

Foucault'n palataan myöhemmin. Mikä esim. on yhteiskuntakriittisen mutta ei-marxilaisen Foucault'n tulkinta Gramscin hegemonia-pohdinnoista, joita hän hyödynsi diskurssiteorian kehittelyissään [annan Sammalkielelle tehtäväksi selvittää tämä kytkös ;\]?

III
http://www.youtube.com/watch?v=XykV0dRBULU
Arja Saijonmaa - Mustasukkaisuutta - - [näin käy sille, joka käyttää järkeä väärin; lopulta järki pakenee häneltä tykkänään].
*
http://actuspurunen.blogspot.com/2012/01/haaste-humen-giljotiinille-rasismi-eli.html
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kontrafaktuaali
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kompatibilismi
http://www.sciencephoto.com/media/90383/enlarge
http://images.mitrasites.com/wallpaper/philosophical-logic.html

4 comments:

Riku Riemu said...

Havaintoesimerkki oli huomattavan hyvä; Saijonmaan esitys oli niin kaamea, etten pystynyt sitä kauaakaan kuuntelemaan.

Kaamea se oli sekä tosiasioiden että moraalin näkökulmasta.

Rauno Rasanen said...

Jäljelle jäi vain kasa lemmen tuhkaa[?]

Riku Riemu said...

Sitä en tiedä, miten saisin tämän kirjoitukseesi tai Humeen (aasin)silloitettua, mutta yleensä aina ihanan tyylitajuttoman Saijonmaan esityksistä tästä tykkään.

Se onkin M-A:n ja Jarkko Laineen tekoa.

dudivie said...

arjan ystävä theodorakis, miten on theodorakis