May 26, 2011

Kommentti

Kuvissa Immanuel Kant ja G. E. Moore [jompi on kumpi]
*
[Kielimafia tarkensi ja korjaili klo: o5.45] 
*
Tämä Ironmistressin kommentiin kirjoitettu vastausteksti ei mahtunut yhtenä kappaleena edellisen päreen kommenttilootaan, joten päretän sen, koska inhoan pätkimisiä. En aio siteerata Ironmistressin kommenttia vaan kehotan lukemaan tekstin edellä mainitusta rasismi-päreestä.

1
Arvoa ei voi määritellä. Se tulee ei-mistään kuin viimekätinen päätös Carl Schmittin desisionismissa. Sen voi joko lahjoittaa toiselle ja täyttää siten velvollisuutensa ihmisenä tai ottaa pois toiselta eli toimia rikollisesti rikkomalla moraalilakia.

2
En ole IM ihan niin pahassa umpikujassa kuin sinä ja Halla-aho, koska te olette rasisteja per definitionem - määritelmiennne perusteella.

Umpikujalla tarkoitan tässä lähinnä sitä, että rasismi on tuomittava ja halveksittava asenne perusteltiinpa se miten tahansa.

Minä sen sijaan olen antirasisti oman vapaan rationaalisen tahtoni päätöksen perusteella. Minä vain tottelen moraalilakia, joka sanoo minulle, että kaikki ihmiset ovat samanarvoisia ja vapaita. Ei siinä sen kummempaa ole [ks. kuitenkin 4].

3
Jos hyvä [ja/eli paha] ei palaudu mihinkään luonnollisiin ominaisuuksiin kuten Moore väittää, niin miten sen sitten muka voisi johtaa niistä ilman, ettei ensimmäinen premissi kumoutuisi? Väite siis edellyttää vastavuoroisuutta/symmetriaa, koska asymmetria johtaisi tässä loogiseen epäkoherenssiin eli kummankin väitteen raukeamiseen kontingenttina. Mooren avoimen kysymyksen argumentti osoittaa, että hyvän voi toki johtaa melkein mistä vain, mutta se ei koskaan voi olla luonnollinen ominaisuus.

Silti Moore itse oli [tietoisesti] naturalistisen virhepäätelmänsä 'uhri'. Hän edusti yhtä aikaa eräänlaista intuitionismia, utilitarismia ja common sense-epistemologiaa, jotka kaikki ovat ristiriidassa keskenään, minkä Moore myönsikin lisäämällä, ettei hän voi asialle mitään, sillä kaikki hänen johtopäätöksensä olivat rehellisen ja vilpittömän päättelyn tuloksia [jaha, vai niin].

Moorea on kritisoitu siitä, että hän tulkitsee hyvän semanttisesti liian suppealla tavalla eli adjektiivisesti, kun se pitäisi ymmärtää predikatiivisesti. Hyvä siis määrittää perustavasti subjektia, joka on alisteinen [sub] predikaatille [pallo 'on punainen'] eikä pelkästään kuvaa jonkin objektin ominaisuutta ['punainen' pallo]

4
Olemme samoilla linjoilla siinä, että vaikka sanon pelkästään vain noudattavani moraalilakia, niin ongelma on sama kuin Kantilla: tarvitaanko tässä Jumalaa?

Kant kierteli ja kaarteli heiluen agnostismin ja fideismin välillä. Kun hän kielsi metafyysisesti ja/eli empiirisesti objektiivisen tiedon mahdollisuuden yhtään mistään [suostumatta silti skeptikoksi suuresti arvostamansa Humen tapaan] - myös Jumalasta, mikä oli vaarallista, koska siihen aikaan Preussissa julki-ateismi tiesi maineen ja kuninkaan/hovin tuen menetystä, Kant kuitenkin sanoi [vakavissaan tai ei], että kieltäessään tiedon hän haluaa tehdä tilaa uskolle.

Jumalalle Kant antoi eräänlaisen takuumiehen paikan, vaikka hänen moraalijärjestelmäänsä ei mitään Jumalaa tarvittukaan.

Mutta juuri tämä on ongelma. Jos Jumala on vain pelkkä perustuslaillinen monarkki vailla todellista valtaa - eräänlainen valtion [etiikan] virallinen mannekiini tai lobbari, niin tällainen jumala voisi minun mielestäni olla kuka ja mikä tahansa [eli ei yhtään mikään].

Kantin kategorinen imperatiivi on kuitenkin selvästi kvasiteologinen käsite [jonka ainoat sisällöt ovat kultaisen säännön molemmat premissit ja hyvä tahto - ilman sääliä]. Mutta kyseessä ei ole käsky, joka tulee Jumalalta vaan käsky, jota totellaan autonomisen järjen päättelyn seurauksena.

D. B. Hart pitää tallaista vapaan järjen silmänkääntötemppua [perustellusti] jotakuinkin illusorisena järkeisuskona - ikäänkuin pelkästä tahtovan rationaalisen päättelyn vapaudesta valita voisi seurata sisällöllisesti sitova moraalinen ohjeistus [eikä vain pelkkä kontingentti sosiaalinen konstruktio].

Eikö siis pikemminkin ole niin, että ensin on uskonto ja Jumala käskyineen ja vasta sitten järki voi jälkikäteen hahmottaa uskonnon/Jumalan saneleman normatiivisen kontekstin puitteissa perusnormin [käskyjen] rationaalisia ehtoja?

Mutta Kantin mielestä todellinen moraali ei voi olla heteronomista eli tulla jostain järjen ulkopuolelta - oli tuo 'ulkopuoli' sitten vaikka uskonto/Jumala.

Ja yhä silti Kantin [todellisen/oikean moraalin mahdollistavan] moraalisen päättelyn ehtoihin keskittyvän moraalilain perusta [ja sisältö] juontuu [kuten sanottu] suoraan kristinuskosta. Jumalalla on siis yhä problemaattinen paikkansa Kantin moraalifilosofiassa ja hänen filosofiassaan ylipäätään, sillä jättihän Kant myös olion sinänsä [empiirinen maailma totaliteettina] tuntemattomaksi.

Olipa nyt miten vain, niin Kantin filosofia on ehtymätön lähde epistemologiselle, moraaliselle, esteettiselle ja myös uskonnolliselle pohdinnalle.
*
http://actuspurunen.blogspot.com/2011/05/rasismi-ei-ole-edes-arvo-argumentti.html
http://www.students.tut.fi/~penttine/vitsi.html
http://www.auvorouvinen.fi/vaalit/index.php

1 comment:

Rauno Rasanen said...

Sammalkielen päreeseen ei jostain syystä pääse nyt kommentoimaan, joten julkaisen sinne tarkoitetun tekstin tässä, koska se sivuaa uskontoaihetta, jota kommenttipäreeni myös käsittelee.

*
Joo. Tuossa on järkeä. Pitää vain hieman pohtia asiaa, ennenkuin sanoo sen varsinaisesta sisällöstä enempää.

Mutta joka tapauksessa lienee selvää, että porvari on aina ollut ristiriidassa itsensä kanssa kannattaessaan samanaikaisesti taloudellisen kilpailun [yksilöllistä] vapautta ja konservatiivisia [ei-yksilöllisiä] arvoja.

Kapitalistinen kysynnän ja tarjonnan vapaus tulee joka tapauksessa uhkaamaan konservatiivisia arvoja [myös uskonnoista ja arvoista tulee eräänlaista kauppatavaraa, jolloin ne tyhjentyvät sisällöistään pragmaattisiksi välineiksi kuten Ironmistressin tapauksesta havaittiin], ellei kapitalismi sitten muutu piilo-fasismiksi, mitä tapahtuu koko ajan - yhä voimakkaammin internetin kautta ja puitteissa [internet on oligarkisin maailman kaikista kauppatoreista samalla, kun ihmiset voivat vapaasti lässyttää siellä, mitä sylki suuhun tuo; - illuusio vapaudesta säilyy, vaikka kapitalistinen mylly jauhaa entistä armottomammin].