November 26, 2010

Siperia opettaa ilman tietoteoreettista oikeuttamista tai ontologisia kategorisointeja

Tähänkö on tultu? Raha toimii [tavalla tai toisella] hyvyyden, totuuden ja kauneuden kriteerinä. Ilmeisesti jopa hoitotarpeen kiireellisyyden asteen priorisointikin tullaan yhä enenevässä määrin mittaamanaan rahassa.
*
Kirjoittu kommentiksi Ironmistressin päreen Rasismia vai jäsenten väliset kommenttiin minun kommentistani jne. - Päretän tämän keskeneräisen tekstin, koska pidän sitä tärkeänä ainakin itselleni.

1
Ironmistress kirjoitti:
'Kaikki näkemykset eivät tasan varmasti ole yhtä arvokkaita/RR.'

Ja millähän perusteella?
Jos väität, että "kaikki näkemykset eivät ole yhtä arvokkaita", sinun on määriteltävä käyttämäsi arvojärjestelmä ja -hierarkia; onko kyse absoluuttisista, subjektiivisista vai objektiivisista arvoista.

2
Toisin sanoen RM - kuten kirjoitin viimeisessä kappaleessa - 'millä kriteereillä se tehdään' - siis erottelu [ja samalla hierarkia] ei-moraalisten ja moraalisten sekä toistensa kanssa ristiriidassa olevien moraalisten [ja/tai esteettisten] arvojen välillä.

Mistä minä otan sen kriteerin, jolla mitata ja perustella eri arvojen keskinäisiä eroja [toistan: kyse on arvohierarkian legitimoinnista]?

Sanoisin näin. Ei ole olemassa mitään lopullisesti pätevää - internalistista tai eksternalistista kriteeriä [ks. tietoteoria-linkki].

Päätös eli priorisointi nyt vain yksinkertaisesti on jossain vaiheessa pakko tehdä - vatut siitä olivatpa arvot sitten määritelty teoreettisesti [ontologisesti] miten tahansa. Käytännön tilanteessa on yks hailee, pidänkö arvoja sujektiivisina, objektiivisina vai absoluttisina.

Lopputuloksen sanelevat useimmiten täysin pragmaattinen tarve eli/sekä raha ja valta. - Huomaan esittäväni mutatis mutandis hiukan samantyyppisen käytännön mallin kuin sinä RM siinä triage-esimerkissäsi.

Sanoisin pikemminkin, että tässä tulee korostaa priorisoivan päätösprosessin luonnetta - ei niinkään arvojen hypoteettista statusta, vaikka toki esim. sairaaloissa kiireellisimmät tapaukset pyritäänkin tietysti aina hoitamaan ensimmäisinä.

Toisin sanoen po. tapaukset ovat ikäänkuin moraalisesti arvokkaampia, mutta tämän tosiasian tunnistamiseksi emme tarvitse välttämättä [vaikkei sen selvittämisestä haittaakaan ole - päinvastoin] mitään tietoteoreettisia perusteluja tai ontologista hierarkiaa, koska Siperia [raaka todellisuus] kyllä opettaa.

Priorisointipäätökset ovat aina poliittisia ja performatiivisia - jopa kilpailevien luonnontieteellisten teorioiden arvioinnissa! - siinä mielessä kuin esim. tiedeyhteisön eli korkeimman asiantuntija-auktoriteetin ratifioinnit todella ihan oikeasti ovat [tiede]poliittisia perlokuutioita/performaatioita - siis puheakteja eli/tai sanoin/kirjoituksin aikaansaatuja tekoja.

Esimerkiksi näin - hyvin pelkistetysti ilmaistuna: Julistamme XX-määräisen tilastollisen todennäköisyyden asteen perusteella [XX-määrä legitimoitiin päteväksi kriteeriksi luultavasti äänestyksellä] tietyn teorian se ja se tällä julistuksella nyt tiedoksi ja totuudeksi. Teoriaa se ja se tulee tämän päätöksen jälkeen pitää vallitsevassa tieteen käsityksessä [esim.] luonnonlakina. Amen.

3
Olen kehitellyt pärettä po. teemasta, joka palautuu jo Aristoteleen konseptualismista alkaneeseen ongelmaan yleis- ja yksityiskäsitteiden välillä ja päätynyt jos ei nyt sentään luopumaan [se olisi typerää] niin ainakin melko radikaalisti irrottautumaan tietoteoreettisista saivarteluista.

Minulle tietoteoria on tavallaan kuollut [ei tosin vielä haudattu ja tuskin haudataankaan]. Sen korvaa John Austinin puheaktiteoria.

Totuudesta älkää kysykö mitään. Yhtä hyvin voisitte kysyä, uskonko Jumalaan. Vastaan kuin Zizek - yhtä aikaa sekä ironisesti että vakavissani: - 'hyvänä kristittynä ja tietysti ateistina ajattelen' - - jne.

[Tämä kommentti jää keskeneräiseksi]
*
http://fi.wikipedia.org/wiki/Tietoteoria
http://fi.wikipedia.org/wiki/Arvoteoria
http://fi.wikipedia.org/wiki/Konseptualismi
http://en.wikipedia.org/wiki/Performative_utterance
http://plato.stanford.edu/entries/speech-acts/
http://fi.wikipedia.org/wiki/Tiedeyhteis%C3%B6
http://takkirauta.blogspot.com/2010/11/rasismia-vai-jasentenvaliset.html
http://opinnot.internetix.fi/fi/materiaalit/te/te1/2_terveys/2.1terveys_kasitteena?C:D=1466011&m:selres=1466011

5 comments:

Ironmistress said...

RR, Kari Rydman on ottanut kantaa täsmälleen samaan asiaan omassa blogissaan - eli miten kustannustehokkuus on ohittanut hyvyyden, totuuden ja kauneuden arvona.

Rauno Rasanen said...

Rydman tekee tasokasta blogia.

***
Blogia ei minun mielestäni vain kirjoiteta - sitä tehdään tai jopa väsätään - ellei peräti kyhätä.

Käytössähän on niin teksti, kuva kuin myös ääni. Tämänkin vuoksi käytän blogipostauksista termiä päre, joka juontuu etymologis-kirjallisesti[?] Juhani Ahon Lastuista.

Blogi toimii minulle pikemminkin oman persoonallisuuden profiloinnin ja hahmotuksen välineenä kuin pelkästään informatiivisena kommunikaatio- ja ilmaisukanavana.

Väitän jopa, että edelliseen määritelmään vedoten juuri blogia voisi kutsua foucault'laisittain identiteettitekniikan välineeksi ellei peräti esineeksi [esineen esteettinen status on itsenäisempi kuin välineen].

Siten blogin funktio on minulle syvempi ja laajempi - samalla ehkä myös hajanaisempi - kuin tavanomaisen journalistiikan.

Parhaimmillaan blogia voisi pitää - jos ei sentään näköispatsaana niin kuitenkin tekijänsä itse rakentamana omakuvana, jonka totuudellisuuden määrä ja laatu ei kiinnosta eikä oikeastaan edes voi kiinnostaa häntä itseään, koska häneltä [itsetuntemuksesta, ihanteista ja tavoitteista huolimatta] puuttuu oman itsensä ulkopuolinen kriteeri sille, mitä hän on itsestään tekemässä.

Blogisti [minun määritelmieni mukaan] on siis yhtä aikaa sekä tietämätön että jäävi oman itsensä suhteen.

Häntä voisi hieman liioitellen kutsua jopa taiteilijaksi, joka sisällön kartuttamisen ohella pyrkii nietzscheläiseen tapaan luomaan myös ja etenkin tyyliä luonteeseensa.

Ironmistress said...

Mutta tässä on kaikkea sitä, mitä hyvältä biisiltä vaaditaan.

Rauno Rasanen said...

Mikä biisi toi on? En oo koskaan kuullutkaan ;\ [tana - varmaan yli 1000 kertaa elämäni aikana].

Fogerty on kirjoittanut 2 biisiä pelkästään Louisianasta, New Orleans'ista ja Mississippistä - tämä ja Proud Mary - Bayou Countryn huippu-single.

On makuasia kumpaa haluaa pitää A-puolena. Ensi alkuun Born on the Bayou oli tarkoitettu A-puoleksi, mutta sitten ymmärrettiin, että Proud Mary puree laajempaan kuulijakuntaan.

Nämä ovat kaksi Fogertylle alunperin ominaista, sanoisinko paradigmaattista tapaa kirjoittaa biisejä.

*
Kirjoitin jokin aika sitten pitkähkön kommenttiluonnoksen aiempaan rokkipäreeseesi, mutta en tiedä vielä tuleeko siitä päre.

Mutta olishan se mukava haukkua vaihteeksi myös nykyrockin surkeaa tasoa.

Olen alkanut pitää yhä enemmän ja enemmän oopperasta. Jos väsäisi päreen vaikka Renee Fleming'istä.

Tuossa on sulle 'Enkelten leipää' - enkeliltä.

http://www.youtube.com/watch?v=1a11YheB2zM&playnext=1&list=PLD1D7FDBCD5BB7B6D&index=2

*
By the way - vein broidille reilu kuukausi sitten 50-vuotis-synttärilahjaksi Suomen musiikin historian osan 'Populaarimusiikki' [n. 720 s.] ja Tuomari Nurmion 7-CD:n paketin 'Raskauttavaa todistusaineistoa 1979-2009'.

Tiesin etukäteen, että Nurmio-paketti jos mikä on enemmän kuin mieluinen lahja.

http://wsoy.fi/yk/news/show/88?category=-1&archendyear=2004&archyear=2003

http://fi.wikipedia.org/wiki/Dumari_%E2%80%93_raskauttavaa_todistusaineistoa_1979-2009

Anonymous said...

tehokkuus kääntyy tehokkuutta vastaan.