December 28, 2008

Erään kuvitellun tapaamisen alkurepliikit

Kirjoitettu kommentiksi Mummon päreeseen Kuusi tankaa tästä illasta.
*
Tulet tapaamaan vakavan Räsäsen.

Olen jo suunnitellut ensimmäiset repliikkimme, jotka poikkeavat aika lailla Mummon kanssa suunniltaan päreestä.

Ennen mitään käsipäiväätä tai muuta tuijotan sinua kiusallisen pitkästi silmiin (ns. hullun katse), jonka jälkeen sinä toteat levottoman kysyvästi:

'Rauno?'

Minä vastaan kysymällä hitaasti ja painokkaasti:

'Kuka - sinä - olet?'

Sinä vastaat:

'Minä olen Mummo Muu.'

Vinosti hymyillen heitän takaisin:

'No jos sinä olet Mummo Muu, niin minä olen vaikka Muumi-Pappa.'

Vastaat:

'Rauno, muista, että juuri nyt me eletään todellisuudessa eikä virtuaalimaailmassa.'

Vastaan:

'Missä sinä sen todellisuuden olet nähnyt? Kerro minullekin. Oletko sinä totta? Vai minun kuvitelmani.'

(to be continued)

*
Mummo kirjoitti vastauskommentin tähän synopsikseen.

Entä jos minä alankin kirkua? Huudan vain niin korkealti kuin kurkusta lähtee, vedän sitten henkeä ja käännyn lähi-ihmisten puoleen:

- Auttakaa minua! Tuo mies, itse Perkele, aikoo raiskata minut. Älkää päästäkö häntä lähelleni, olkaa niin kilttejä.

Minkä jälkeen istahdan pöytääsi, ojennan Dekalogin, hymyilen hurmaavasti ja kävelen pois.
*
http://www.accidentalscientist.com/labels/art.html

2 comments:

david santos said...

Brilliant posting, my friend, brilliant!!!!

Happy New Year...

Homo Garrulus said...

Eipäs sekoiteta mielivaltaisesti mieltä: tietoisuus on objektiensa summa eikä mitään muuta (Sartre). Vaikka uskon, että linnun lailla en erota ääntä itseydestäni enkä sinusta niin en usko, että Merleau Ponty on ollut oikeassa.

Ihminen, jolle mikään ei ole pyhää ei ole enää ihminen (ks. Iines postaus Kasvatuksesta 2007-1).