(Kielimafia teki jälkitarkastuksen 11.9)
Fuck yourself you bloody bastard and liar who has no morals, dignity and respect for your nearest ones! Your sweet impassiveness is a symptom of your mental inability to identify your partners inner feelings concerning you. You don't care about their annoyance and dissappointments - and even more: perhaps you don't ever recognise your indifference.
You say you love me but you just love your own image of love alone - not me in person, as a man and a lover. So don't you fucking bitch already understand that your behaviour really is whatsoever but fun!
*
http://www.youtube.com/watch?v=NDSzJ7Fop94&NR=1
Sex Pistols - No Fun (säv. san. IGGY POP)
No fun my babe no fun
No fun my babe no fun
No fun to hang around
Feeling that same old way
No fun to hang around
Freaked out for another day
No fun my babe no fun
No fun my babe no fun
No fun to be around
Walking by myself
No fun to be alone
In love with nobody else
Well maybe go out maybe stay home
Maybe call mom on the telephone
Well come on, well come on,
Well come on..........
3 comments:
How come? Minäkin tunnen samoin.
En ole myöskään saanut puhelinsoittoa vaikka aina välillä odotan sitä. Onpa meillä samat ongelmat, dear.
Minun tyttöni kirjoitti kuullunymmärryskokeet, ja on nyt onnellisen raukea niiden jälkeen. Paineet olivat olleet pahat: hänen isosiskonsa menestys (joka sinänsä on edesautettu laajan kampanjan kautta niin koulussa kuin sukulaisten osalta) loi nuoremmalle lähes sairaat paineet. Hänen hermostuneisuus pamahti sunnuntaina kun mieheni tuli maalta (missä oli ollut yksin), ei riisunut kenkänsä vaan tallusti edestakaisin kuin sairas eläin - uudelleen ja uudelleen ympäri huonetta ja tuli lopulta huutamaan minulle (istuin silloin nuoremman huoneessa täysin ilman esivaroitusta). Tämä huuto aiheutti sen, että nuorempi tyttö joka vielä klo 21 yritti jotain lukea (vaikka koulussa olivat nimenomaan sanoneet, ettei pidä lukea edellisenä iltana) ja ryntäsi kohti minua ja näin sekä mieheni että tyttäreni hyökkäsivät minun kimppuuni. Käsivarteni punottivat ja laitoin äidilleni sms-viestin asiasta. Soitin feministille, joka on auttanut viimeisen vuoden. Hän rauhoitti ja sanoi, että minun pitää hakea ulkopuolista apua. Tyttäreni rauhoittui mutta itse en nukkunut koko yönä, olin jo pakannut laukun, että pääsen pois tästä sairaasta aggressiivisesta ilmapiiristä (mutta lapseni ovat edelleen minun tarpeessa). Psykiatri oli sitä mieltä, että mieheni olisi pitänyt a) pysyä poissa eikä aiheuttaa kränää ja b) pakottaa lastani pyytämään anteeksi minulta se, että hän hyökkäsi. Ei ole tehnyt kumpaakaan. Odotan, että joku näkisi todellisen tilanteen. Lapsemme ovat (kuten minä itse) kasvaneet agressiivisessa perverssissä ilmapiirissä ja siihen olen minä syytön. Mieheni muutti puhetyyliä heti naimisiinmenon jälkeen ja otti sen puhetavan ja olemisen tavan mitä hänellä oli ollut itsellään mutta ero on se, että hän oli poikalapsi siinä perheessä ja hänen äitinsä minun tilalla. Minua ei suojele siksi ketään sillä ainoa, joka olisi siihen oikeasti tietoinen inhoaa minua sillä olen vienyt hänen poikansa. On siis varsinainen triangelidraama, missä minä olen syypää - kaikkien heidän silmissä sillä naisena en ole mitään heille ja lapseni ovat jo oppineet miten tämä menee (lainalaisuutena suhteessa keheen voi kohdistaa latentit vihat ja kuka on perheen absoluuttinen syntipukki; no matter what). Sitä eivät miehet voi ymmärtää, ja koska meillä ei ole poikia kukaan ei välitä minusta sillä tyttäret (ja tuollainen isä) ovat luonnollisesti yhteensovitettu. Tähän kaikkeen kuuluu vielä se, ettei naapuritkaan ole mitään halunneet ymmärtää koska ovat anglosachsisen (viktoriaanisen) vanhanaikaisen politiikan kannattajia ja heidän vaimonsa töissä ja ilman tätä stigmaa, minkä tyttölapsi saa vieraiden miesten (=opettajien) osalta saastaisena oliona. Siitä saastaisena olemisen -maineesta ei taida millään päästä pois ja kun ongelmia ilmenee, nekin tulkitaan juuri näin. Rehtori koulussa ei ilmeisesti ymmärtänyt mitenkään mistä oli kyse - sillä hän ivasi hieman jotain training-osaamisesta ja miten voi olla niin väärin jne. Mutta totuushan on se, ettei voi elää ajettuna eläimenä kun kyse on juuri väärästä kommunikaatiosta alusta loppuun ja päättävät ovat miehiä, joiden oma narsismi on sitä luokkaa mitä on. Nainen ei voi mitään tehdä ja kun sitten ei todella mitään enää tee (=ei ole enää itseluottamusta mihinkään nousta kapinaan) niin ulkoota tuleva uusi hyökkäysaalto on entistä suurempi sillä häpeä (minkä meinasivat saada kontolleen juoruistaan) lyö mielummin takaisin korville niin että soi.
Tämä RR on oikea tilanne. Älä kuuntele vääriä selityksiä: et voi diagnostisoida kuten nuo hyeenat kaukodiagnostiikan lailla.
Post a Comment