June 5, 2008

Alitajuisen 'tiedon kohtalot'

Kirjoitettu kommentiksi Dionysoksen kevään/Hanhensulan päreeseen Blogihenkilön virtuaalinen kuolema.
(Tarkennuksia alkuperäiseen kommenttiin on tehty ja ja tehdään.)
*
hanhensulka

Tästä jutustasi pidin kovasti. Olemme lopultakin (ainakin minun mielestäni) todellisia henkilöitä myös ja juuri 'virtuaaleina'.

ripsa kirjoitti:
'Nimittäin kuule on niin että alitajunta tietää parhaiten.'

1) Alitajunta/esitietoinen (Id/Se/Reaalinen) ei tiedä mitään, koska se ei ole deskriptiivisesti (antideskriptivismi on asia erikseen) artikuloitavissa, 2) tietoisuus/minä (imaginaarinen samastuminen) luulee tietävänsä, ja 3) yliminä/superego/'omatunto' = symbolinen järjestys, joka konstituoi mahdotonta reaalista - 'valehtelee' aina, koska Reaalinen ei 'avaudu' kuin symbolis-kielelliselle 'harhalle', joka on Toisen metafora (sekä Reaalisen ('Jumalan') että Symbolisen Toisen (= kielellisen Järjestyksen) instituutio.

Se, mitä me siis 'tiedämme', on minuuden 'synnyn' ontologis-projektiivisesta halkeamasta (= ONTOLOGINEN PERUSTRAUMA) - ilmaantunut fantasmaattinen oire, johon meidän pitäisi vain kyetä samastumaan, koska muuta vaihtoehtoa ei ole: ei ole mitään 'totutta, Jumalaa' tvs. fantasian lävistävää positiivista sanomaa, joka pystyisi samanaikaisesti ilmaisemaan ja kätkemään mahdottomaan reaalisen sisältyvän todellisen 'mahdollisuuden' - vaikka yritystä tiettyjen taideteosten ja uskonnollisten ratkaisujen suhteen voisikin pitää erinomaisen innovatiivisina myös tässä suhteessa.

Jäljelle tästä tyhjyyden 'aina jo olevasta' ja samalla äärimmäisen merkitsevästä (jonka havaitsemme konkreettisesti objekti pikku a:n muodossa) - jää esimerkiksi Kantin 'ylevä', joka on osoitus reaalisen mahdottomuuden olemassaolosta todella hyvän taideteoksen ei-representoituvassa 'ominaisuudessa' - tyhjyys, joka koetaan äärimmäisen konkreettisena - tyhjyys, joka lävistää fantasian negatiivisesti, vaikka se ikäänkuin antaakin reaaliselle positiivisen muodon ja sisällön - mutta edelleen siis fantasian tasolla (eli negatiivisesti) - 'tiivistyneenä' tiettyyn hahmoon.

Juuri tällä tavoin Zizekin lacanisoidussa Hegelissä subjekti (objet petit a) ilmaantuu mahdollistamaan/'realisoimaan' Substanssin mahdottoman olemuksen (esim. Jeesus) ilmaisten samalla reaalisen kulturisoitumisen ehtona/edellytyksenä kartesiolaisen projektin cogiton (uudelleen) syntymisen - nyt vain ilman oletusta Subjektin ontologisesta statuksesta.
*
'On temppu hieno tää, vain tyhjä jää' - mutta miten ylevä ja miten 'konkreettinen' tyhjä! Fantasia on lävistetty ja paljastettu: vain oire jää - ja oireen ymmärtäminen sekä siihen samastuminen...

Psykoanalyysi on täten saavuttanut tarkoituksensa: ei paranemista vaan oireen ja persoonallisuuden yhteyden/ykseyden.

1 comment:

mattitaneli said...

Hei hyvä Rauno,


Kiitos Zizek-kirjoituksista
erityisesti!

Zizek-studies-lehteen kirjoittajista ainakin yksi on suomalainen.

Mutta sitä tärkeämpää on se, että
Zizek on varsin moniulotteinen
ajattelija ( ks. mm. Zizek, Slavoj. Tarrying with the Negative:
Kant, Hegel, and the Critique of Ideology. Durham, N.C.: Duke University Press. 1993.) Hegel on jäänyt Suomessa, ainakin viime aikoina, filosofian piirissä liian vähälle huomiolle.
Tiedän tietenkin, ketkä ovat siitä
kirjoittaneet ja sen tiimoilta
väitelleet.
Muutenkin materialismi vs. idealismi dikotomiaa on liiaksi korostettu.
Myös Marx on varsin tärkeä, myös uskonnon kannalta ja
tietty Feuerbach, Baur, Strauss
et al.


Ystävällisesti Matti